post partum depression_431241619

Synnytyksen jälkeinen masennus tai baby blues?

Mari Tonberg

ByMari Tonberg

Kätilö

On tärkeää erottaa toisistaan synnytyksen jälkeinen alakulo ja synnytyksen jälkeinen masennus. Baby blues eli synnytyksen jälkeinen alakulo on surun tunne, jonka kokee 80 % synnyttäneistä naisista. Yleensä se alkaa 3 päivän jälkeen synnytyksestä ja johtaa äkillisiin tunnemyrskyihin, joissa ollaan usein lähellä kyyneleitä. Tällaisissa tapauksissa tarvitset huomattavan paljon unta, lepoa ja aikaa uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.

Alakulon huippu saavutetaan tyypillisesti noin kolmen päivän kuluttua ja se paranee tai ainakin pysyy samana ensimmäisen viikon aikana. Jos nämä tunteet eivät huomattavasti vähene ja psyykkinen hyvinvointisi huononee, se saattaa tarkoittaa, että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Silloin tarvitaan ammattiapua ja hoitoa. Synnytyksen jälkeinen masennus on monimutkainen sekoitus muutoksia synnyttäneen äidin psyykkeessä sekä käyttäytymisessä. Sitä esiintyy yleensä parin ensimmäisen kuukauden aikana synnytyksen jälkeen ja siitä kärsii 10-20 % synnyttäneistä naisista Suomessa. Toisinaan voi kuitenkin kestää kauemmin ymmärtää, että kärsitään masennuksesta.

Kehon sisäisten tapahtumien ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kehittymisen välinen suhde ei ole täysin selvä. Tiedämme kuitenkin, että se liittyy hormonien, erityisesti estrogeenin ja keltarauhashormonin, äkilliseen laskuun. Raskauden aikana elimistö tuottaa näitä hormoneja 10 kertaa enemmän kuin keskimäärin ennen raskautta. Sitten ne putoavat hyvin nopeasti vain parissa päivässä. Tiedämme myös, että unettomuus, kipu ja yleinen kunto saattavat vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja näiden tekijöiden yhdistelmä näyttää olevan synnytyksen jälkeisen masennuksen taustalla.

Riskitekijöitä on useita

Suurin riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen on naisilla, joilla:

  • On aiemmin ollut masennusta kerran tai useammin
  • On ollut yksi tai useampi psykologinen diagnoosi
  • Ollut alttiina väkivallalle aikaisemmissa suhteissa
  • on ollut huono henkinen terveys omassa perheessä
  • On ollut masennusta tai ahdistusta raskauden aikana

On myös muita, vähemmän yleisiä tekijöitä, jotka ovat:

  • Traumaattiset kokemukset elämässä
  • Sosiaalisen tuen puute kumppanilta tai muilta läheisiltä ihmisiltä
  • Sosioekonomiset kamppailut

Muita laukaisevia tekijöitä voivat olla:

  • Komplikaatiot synnytyksessä
  • Traumaattinen synnytys tai vaikea kokemus
  • Vastasyntyneen vauvan kanssa koetut haasteet
  • Lapsi on syntynyt ennenaikaisesti
  • Jos nainen odottaa useampaa kuin yhtä lasta

Erityisen haavoittuvia ovat maahanmuuttajataustaiset naiset, koska he saattavat kokea eristyneisyyden tunnetta ja vaikeuksia kielen ja kommunikoinnin kanssa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita

Ensinnäkin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miltä sinusta tuntuu. Esimerkiksi miltä sinusta tuntuu nyt verrattuna viikko tai päivä sitten? Tunnetko olosi paremmaksi vai onko olosi huonompi? Jos et voi paremmin, niin siihen on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Seuraavat esimerkit ovat tyypillisiä synnytyksen jälkeisen masennuksen merkkejä:

  • Uupunut olo
  • Vaikeuksia löytää iloa aikaisemmin ilahduttavista ja onnelliseksi tekevistä asioista
  • Nukahtamisvaikeudet, voimakas väsymyksen tunne, energian ja keskittymiskyvyn puute
  • Koet syyllisyyttä, toivottomuutta ja arvottomuutta
  • Tunnet ahdistusta, huolta, paniikkia ja mielialat muuttuvat nopeasti
  • Lihot tai laihdut, sinulla on ongelmia syömisen kanssa tai olet jatkuvasti nälkäinen
  • Sinulta puuttuu energiaa huolehtia omasta hygieniasta ja sinulla on vaikeuksia pitää lapsesta huolta
  • Mielestäsi on uuvuttavaa tavata ystäviä ja sukulaisia
  • Sinulla on ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai lasta
  • Sinulla on vaikeuksia keskittyä tai tehdä päätöksiä.

Tietoisuuden lisääminen on tärkeää sinulle ja läheisille

Jos yllä oleva kuvaus koskee sinua, voi olla riski siihen, että sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tietous tästä on tärkeää sekä se, että kiinnität huomiota hyvinvointiisi. Masennus ei vaikuta kielteisesti vain sitä sairastavaan, vaan myös lapseen, kumppaniin ja muihin perheenjäseniin. Erona raskauden jälkeiselle masennukselle ja muun ajan masennukselle onkin se, että perhe ja varsinkin vauva ovat enemmän haavoittuvaisia. Huolehtimalla mielenterveydestäsi pidät huolta myös muista.

Sinulla, kumppanillasi ja ympärilläsi olevilla ihmisillä on velvollisuus kiinnittää huomiota siihen, miltä sinusta tuntuu ja auttaa sinua hoidon aikana ja olemalla tukenasi. Näin voit saada hoitoa ajoissa. Läheisten tavoite tulisi olla antaa sinulle mahdollisuus levätä, antaa sinulle tarvitsemasi kivunlievitys ja varmistaa, että saat riittävästi ruokaa ja juomaa palauttaaksesi raskaudesta ja synnytyksestä.

EPDS - voit kertoa vapaasti miltä sinusta tuntuu

Raskauden jälkeen suurin osa äideistä saavat täytettäväksi EPDS-nimisen lomakkeen. Kirjainyhdistelmä tarkoittaa Edinburgh Postnatal Depression Scalea. Se tehdään usein äitiysneuvolakäynnin aikana, mutta se voidaan tehdä myös terveydenhoitajan tai lääkärin luona. Lomake on kehitetty ja tarkastettu raskauden jälkeisen masennuksen merkkien löytämiseksi. Se on loistava hetki kertoa avoimesti, miltä sinusta tuntuu ja testin suorittaja voi auttaa sinua ottamaan yhteyttä esimerkiksi psykologiin.

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen on hoito. Lievät masennustilat ovat hoidettavissa neuvolan terveydenhoitajan antamalla psykososiaalisella tuella ja masennukseen liittyvän informaation avulla. Vaikeimmat masennustilat voidaan hoitaa yksilöllisesti valituilla terapiamuodoilla, mutta myös lääkkeet voivat auttaa. Nämä lääkkeet eivät vaikuta lapseen, jos olet raskaana tai imetät, mutta lääkehoito tulee tehdä yhdessä terapian kanssa. Voit myös saada sairaslomaa, jotta mahdollinen kumppani voi ottaa vastuun. Masennuksen hoito kestää yleensä kuuden kuukauden verran, mutta joillakin se kestää kauemmin.

Ole armollinen itsellesi ja uskalla puhua siitä, miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu vaikealta, muista ettet ole yksin ja sinun ei tarvitse kohdata sitä yksin. Pyydä apua, äläkä epäröi hakeutua terveydenhuoltoon, kun tunnet tarvitsevasi sitä.

Lähteet: