Noin 80 % kaikista alakautta synnyttävistä naisista saa jonkinlaisen repeämän. Kätilöt ja lääkärit ovat koulutettuja estämään repeämien synnyn synnytyksen aikana, mutta silti niitä saattaa esiintyä. Tässä artikkelissa selvitämme erilaisia mahdollisia repeämiä sekä sitä, mitä on odotettavissa paranemisen ja palautumisen suhteen sekä miten asiat voivat mennä pieleen.
Mikä on repeämä?
Repeämä tapahtuu synnytyksen aikana ja voi ilmaantua ihoon, limakalvoon tai lihaskudokseen. Useimmat repeämät paranevat ilman ongelmia, mutta toisinaan ne eivät parane odotetulla tavalla ja tällöin voi ilmetä synnytyksestä johtuvia epämuodostumia. Ne voivat aiheuttaa synnyttäjälle pitkiä ja pysyviä ongelmia.
Kaikki repeämät, lukuunottamatta asteen 1 repeämät, ilmenevät välilihassa. Se muistuttaa paljon riippumattoa, jota tukee erilaiset lihakset. Nämä lihakset tukevat ja kantavat vatsaa. Kun lapsi kulkee synnytyskanavan läpi ja syntyy, nämä lihakset venyvät yli kolme kertaa pituudeltaan. Näillä tietyillä lihaksilla on kyky venyä tavalla, jota muilla kehomme lihaksilla ei ole, mutta se ei tarkoita, etteikö väliliha voisi vaurioitua venyessään. Vastaavia lihasvammoja ovat urheiluvammat, jotka tarvitsevat hoitoa ja palautumista. Sama koskee synnytystä ja raskauden jälkeistä aikaa. Lihakset tarvitsevat aikaa palautuakseen, vaikka ne pysyisivät ehjänä eivätkä repeytyisi.
1 asteen repeämä
Tunnetaan myös nimellä ensimmäisen asteen repeämä, joka on pinnallinen ja tapahtuu ihossa tai limakalvossa. Tällainen repeämä ei ole aina näkyvissä ja yleensä ne paranevat itsestään. Jos tämä on lähellä toista ensimmäisen asteen repeämää, niin usein ne ommellaan, jotta voidaan varmistaa oikeanlainen paraneminen ja estää repeytymisen yhdistyminen toisiinsa. Toisinaan repeytymisiä voidaan ommella, jos ne ilmaantuvat lähellä virtsaputkea, jotta vältetään virtsaamiskivut synnytyksen jälkeen.
2 asteen repeämä
Tunnetaan myös nimellä toisen asteen repeämä. Se ilmestyy yleensä limakalvolle, iholle tai lihaskudokseen välilihassa. Ne vaativat aina ommellusta parantuakseen kunnolla. Ensimmäisen ja toisen asteen repeämät ommellaan heti synnytyshuoneessa. Joskus toisen asteen repeämä on kuitenkin niin monimutkainen, että tarvitaan lääkärin tekemää toimenpidettä.
Repeämien hoito perustuu ompelemiseen ja seurantaan. Asteen 1 ja 2 repeämiä seuraavat yleensä kätilöt, jotta niiden paranemista voidaan tarkemmin valvoa. On syytä muistaa, että 2 asteen repeämä on myös lihasvamma ja saattaa tarvita lisäseurantaa tavallisten tarkastusten jälkeenkin. Joidenkin mielestä fysioterapeutin pitäisi olla myös mukana toisen asteen repeämien seurannassa.
3 asteen repeämä
Tunnetaan myös nimellä kolmannen asteen repeämä. Se tapahtuu paljon syvemmällä ulottuen limakalvolle, lihaksiin, läpi välilihan ja sulkijalihakseen , joka tarkoittaa renkaan muotoista lihasta peräsuolessa. Lihas koostuu lihassyistä, jotka voivat repeytyä eriasteisesti. Toisinaan vain muutama kierteistä tai syistä on repeytynyt, mutta silloinkin repeämä on aina leikattava lääkärin toimesta.
4 asteen repeämä
Tunnetaan myös nimellä neljännen asteen repeämä, joka muodostuu limakalvossa, lihaksissa, välilihan repeämät ja peräsuolen limakalvossa. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että repeämä on tapahtunut välilihassa ja tunnetaan myös täydellisenä repeämänä. Tämän hoitotoimenpiteet tulee tehdä aina lääkärin toimesta.
Vakavat repeämät
Vaikeita eli tasojen 3 ja 4 repeytymiä esiintyy noin 4 % kaikista tänä päivänä synnyttäneistä naisista. Ne vaativat lääkärin seurantaa ja joissakin tapauksissa myös fysioterapeutin tai välilihaan erikoistuneiden erikoislääkäreiden tarkkailua. Yleisimmät naisten kuvaamat haitat vakavan repeämän jälkeen ovat kipu, yhdynnän aiheuttama kipu ja/tai virtsan, ulosteiden ja kaasun karkailu. Näistä vakavista oireista huolimatta, on syytä huomioida, että noin 80 % sairastuneista eivät koe enää näitä haittoja 12 kuukauden jälkeen.
Suositukset ensimmäiselle ajanjaksolle vakavien repeämien jälkeen (asteen 3-4):
- Kylmähoito - muutaman ensimmäisen päivän ajan jäähdytetty terveysside voi auttaa kipuun ja turvotukseen. Käytä noin 10-20 minuuttia kerrallaan välttääksesi paleltumisen.
- Kivunlievitys - asetaminofeenia/tylenolia voidaan käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa kivun torjuntaan. Käytä morfiinipohjaisia lääkkeitä vain, jos todella tarvitset niitä, koska ne vaikuttavat haitallisesti suolen toimintaan ja aiheuttavat ummetusta.
- Säilytä suoliston tasapaino - käytä ensimmäisinä päivinä ummetuslääkettä ummetuksen ehkäisyyn.
- Asetu makuulle ja istu niin, että vältät välilihaan kohdistuvaa painetta. Yritä maata kyljelläsi imetyksen aikana ja pyri välttämään liikaistumista.
- Lantionpohjanlihasten harjoittelu - voit jännitä lantionpohjanlihakset jos se tuntuu mukavalta, mutta sinun olisi hyvä käydä tarkastuksista ja kuntoutuksessa fysioterapeutin luona.
Mitä voin tehdä, jos saan repeämän?
Jos saat repeämän synnytyksen aikana, niin pitkäaikaisen parantumisen kannalta on tärkeää, että saat oikean arvion ja tarvittaessa ompeleet. Useimmat näistä diagnosoiduista vaurioista ommellaan ja hoidetaan oikein, eivätkä ne aiheuta mitään ongelmia pitkällä aikavälillä.
Jos sinulla on kipua, vuotoa tai muita vaivoja ja ne eivät parane muutamassa päivässä, on sinun otettava yhteyttä sairaalaan. Synnytysosaston kätilö voi auttaa sinua tai voit kysyä neuvoa gynekologilta. Sinun tulee itse päättää milloin ja jos tarvitset apua. Osa vaivoista vaativat leikkausta ja jotkut voidaan hoitaa kuntoutuksen avulla. Tärkeintä on, että sinut ja vaivasi otetaan vakavasti.
Lähteet:
- Goh R., Goh D. & Ellepola H. (2018). Perineal tears – A review. AGP. Jan-Feb (47). DOI:0.31128/AFP-09-17-4333
- Lindberg I., Persson M., Nilsson M., Uustal E. & LIndqvist M. (2018) 'A worse nightmare than expected' - a Swedish qualitative study of women's experiences two months after obstetric anal sphincter muscle injury. MIdwifery. Jun (61). DOI: 10.1016/j.midw.2018.02.015
- Lindberg I., Persson M., Nilsson M., Uustal E. & LIndqvist M. (2020) "Taken by surprise" - Women's experiences of the first eight weeks after a second degree perineal tear at childbirth. MIdwifery. Aug (87). DOI: 10.1016/j.midw.2020.102748
- Läkartidningen. (19 november 2019). Abdominell rektusdiastas kan ge funktionella besvär - Indikation för behandling måste förtydligas. https://lakartidningen.se/klinik-och-vetenskap-1/artiklar-1/rapport/2018/11/abdominell-rektusdiastas-kan-ge-funktionella-besvar/
- Socialstyrelsen. (20 maj 2018). Komplikationer efter förlossning- Riskfaktorer för bristningar, samt direkta och långsiktiga komplikationer. https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2018-5-20.pdf