Joskus elämän kulku muuttuu. Jotakin tapahtuu, ja aavistat, ettei mikään enää ole entisellään. Tapaat kumppanin, saat koulutuksen päätökseen tai muutat uudelle paikkakunnalle. Yhtäkkiä olet joku muu ja katselet elämää uusin silmin. Mutta kaikista muutoksista tämä nyt käsillä oleva, äidiksi tuleminen, on ehkä mullistavin.
Useimmille meistä lapset eivät ole itsestään selvä osa elämää, ennen kuin saamme ensimmäisen oman lapsemme. Et ehkä ole koskaan edes pidellyt vastasyntynyttä pientä ihmistä sylissäsi. Vanhemmuuteen valmistautumiseen ei myöskään kuulu tenttejä, inssiajoa eikä tutkintotilaisuutta. Jokin alkaa viritä kehossa, valtaa ajatukset ja tunne-elämän ja käynnistää muutoksen, jossa henkinen sopeutuminen kulkee käsi kädessä fyysisen muutoksen kanssa.
Ehkä odotat toista tai kolmatta lastasi? Raskaus on tuttua ja osaat vaipanvaihdon, röyhtäytyksen ja lohduttamisen koukerot. Silti asia on mullistava. Saat tavata aivan uuden ihmisen, ja tiedät jo kokemuksesta, miten pakahduttavaa ja merkityksellistä se on.
Meille on vierasta antautua elämän vietäväksi ottamatta ohjaksia omiin käsiimme. Me viihdymme paremmin, kun pitää olla tilanteen hallinnassa, hankkia tietoa ja valmistautua. Vanhemmuus ei kuitenkaan toimi ihan sillä tavalla. Vaikka luemme loputtomia määriä, käymme synnytysvalmennuksessa ja seuraamme lapsen kasvua, tärkeimmät asiat tapahtuvat jollakin toisella tasolla. Raskauden aikana fyysisestä sopeutumisesta tulee ilmiselvää. Meidän täytyy syödä oikein, levätä enemmän ja sietää vaivoja, jotka eivät normaalisti kuulu arkeemme. Samaan aikaan järjen ja tunteiden tasolla on käynnissä voimakas henkinen muutos. Tämän psykologisen kehityskulun tarkoitus on valmistaa meitä synnytykseen ja pienen lapsen kohtaamiseen.
Inspiraatiota omasta lapsuudesta
Moni tuleva vanhempi näkee aikaisempaa enemmän unia, jotka pyörivät tulevassa muutoksessa. Omaan lapsuuteen liittyvät ajatukset ja muistot saavat selkeämmän hahmon – ehkä, koska se on meidän suurin kokemuksemme lapsena olemisesta. Kyky eläytyä pienen lapsen olemassaoloon on lähtökohta vastaanottavaiselle vanhemmuudelle. Omasta lapsuudestamme voimme hakea inspiraatiota siihen, millaisia vanhempia itse haluamme olla, tai päinvastoin, siihen, millaisia emme halua olla.
Se, että antaa elämän muokata itseään, voi tuntua nöyryysharjoitukselta. Mutta kaikella, mitä sisällämme tapahtuu raskauden aikana, on tarkoitus ja päämäärä. Kaikki ajatukset, tunteet ja huolenaiheet valmistavat meitä suureen päivään, lapsemme kohtaamiseen. Valmiina omistamaan sille aikamme ja huomiomme. Valmiina hyväksymään sen riippuvaisuus ja avuttomuus. Valmiina hymyilemään, kun kohtaamme lapsen katseen, niin että se tuntee olevansa tervetullut ja tärkeä. Aika ennen synnytystä onkin juuri valmistautumista pienen lapsen vastaanottamiseen ja tunteiden tasolla kohtaamiseen.
Sinulla on ehkä vierelläsi toinen vanhempi. Hänellä on oma prosessinsa, joka on samankaltainen tai erilainen kuin sinulla. Usein vanhemmat ovat hiukan epätahdissa toistensa kanssa, ainakin alussa. Kun odottaa lasta tulevan isän tai kanssaäidin roolissa, saa nimittäin hetkittäin unohtaa vanhemmuuden. Työpaikalla kyselyt vaimenevat ensimmäisten onnittelujen jälkeen. Ympäristön viesti monelle kanssavanhemmalle on se, että täytyy olla odottavan, synnyttävän ja imettävän äidin tukena. Oma vanhemmaksi tulo saa vähemmän huomiota ja kanssavanhemman huolehtiminen, odotus ja ilo voivat tuntua toissijaisilta sen rinnalla, mitä äidille tapahtuu. Jos haluatte tehdä prosessista ja valmistautumisesta yhteistä, teidän täytyy siksi itse keskittyä siihen. Ilmaiskaa muille selkeästi, että teette tämän yhdessä ja aioitte jakaa kokemuksen toistenne kanssa.
Ehkä olette hyvä tiimi, luotte toinen toisillenne turvaa ja reagoitte ennalta-arvattavasti. Ehkä välillenne avautuu mitä odottamattomimpia asioita. Huoleton ja huolimaton osapuoli ruuvaa kasaan hoitopöytää ja valmistautuu tulevaan ostamalla vaippoja ja vauvanvaatteita. Tai järkevä kumppanisi lamaantuu huolesta, miettii syömisiäsi ja hermoilee, että kompastut ja kaadut jalkakäytävällä. Se, miten reagoitte juuri nyt, ei kerro mitään siitä, millaista elämä tulee olemaan pitkällä tähtäimellä. Teidän on kuitenkin opittava tuntemaan ne uudet puolet toisistanne, joita vanhemmuus herättää. Mikä teitä huolettaa, mikä ilahduttaa? Millaisen yhteiselon haluatte lapsen tullessa? Jos pystytte pukemaan tunteitanne ja toiveitanne sanoiksi, yhdessäolo on helpompaa.
Jos teillä on onni olla tässä kahden, vaalikaa sitä. Vanhemmuus on nimittäin tunteikas matka, jolla huoli on jatkuva seuralainen. Kukaan meistä ei tunne itseään kypsäksi ja itsestään selväksi lapsensa kohdatessaan. Paljon useammin tunnemme itse itsemme lapseksi. Se on luonnollista. Asioiden ei kuitenkaan tarvitse mennä täysin oikein heti alusta. Vanhemmaksi tulossa on kyse siitä, että opit tuntemaan toisen pienen ihmisen aivan erityisellä tavalla. Siinä on myös kyse siitä, että tutustut aivan uusiin puoliin itsessäsi ja kumppanissasi. Se tarkoittaa yrityksiä, erehdyksiä ja uusia yrityksiä. Oman lapsemme kanssa me saamme enemmän mahdollisuuksia korjata erehdyksiämme, kuin kenenkään muun kanssa koskaan. Aluillaan oleva matka on kuin elämysten ja kokemusten helminauha, joka tuo muassaan enemmän iloa ja surua kuin mikään muu matka. Tervetuloa tähän uuteen elämään, uuteen sanan syvimmässä merkityksessä.